Miksi vesi maistuu paremmalta toisen kupista?

Emännän ja koirien rytmi on päivitetty arkeen loman jälkeen. Herään ennen kuutta. Kahvit tippumaan. Heti perään ponkaa ylös kääpiösnautseri (käppänä). Suursnautseri (riiseni) nukkuisi kymmeneen - vesisateella vaikka koko päivän. Mustaa kahvia ja netin uutisten selailu, riisenin ylös houkuttelu, ulos vajaaksi tunniksi ja opintojen pariin. Koirat nukkuvat lenkin jälkeen myöhäiseen iltapäivään. 

Kunnes sitten havahdun koneen äärestä luentoa kuuntelemasta tähän katseeseen jalkojeni juuressa. Eikö mentäisi jo ulos?

Joskus hätkähdän koirien käyttäytymistä, olkoon se sitten nimitykseltään inhimillistä, itsekästä, eläimellistä tai vaistojen ohjaamaa...näiden touhujen seuraaminen saa ajattelemaan ja ymmärtämään paremmin omaakin toimintaa. Kun tämä elämä on karua - me ihmisetkin melkoisen usein ajattelemme ensin itseämme. 

Koirilla oli yhteinen vesikuppi, josta joivat välillä hyvässä sovussa yhtä aikaakin. Kun iso koira söi ja joi vettä päälle niin vesi likaantui. Pientä koiraa inhotti likainen juomavesi. Joten korjasin tilanteen laittamalla pienelle oman juomakupin.  Nyt iso koira on sitä mieltä, että vesi on parempaa pienestä kupista ja juo sen aina tyhjäksi. 

Organisaatiomme työjärjestelyt kaipaavat kohennusta, muut lähtee kotiin ja minä jään ylitöihin. Taidan täyttää työkavereiden vesikupit ja pitää huolen, että oma kuppi on koko ajan tyhjä.  

Ajoissa kotiin ja koirien kanssa hapettumaan metsään!