Suursnautseri 2005

SUURSNAUTSERI 8 VIIKKOA

tekstit ja kuvat siirretty vanhoilta nettisivuilta tänne talteen

Toista viikkoa uuteen kotiin totuttelemassa
Tämä koira on toinen suursnautserini. Niin se vaan on, että kun tähän rotuun kerran tutustuu niin koukkuun jää. Suursnautseri se on! Tässä sanotaan heipat äitille ja matka Kaavilta Keski-Suomeen alkaa. 

Pennun on hyvä saada paljon uusia kokemuksia ennen 12 ikäviikkoa. Siinä vaiheessa herkkä reagointi ympäristön tapahtumiin vähenee ja uusiin asioihin tottuminen vie kauemmin. Kokemukset vaikuttavat myös koiran myöhempään käyttäytymiseen, kielteisiä kokemuksia tulee toivottavasti mahdollisimman vähän. Ihmislaumaan siirtyminen emon ja omien sisarusten luota on myös suuri asia. 

Ensimmäiset kaksi viikkoa pentu on saanut totutella uuteen ympäristöönsä ilman pitkiä yksinoloja. Yksinoloa on harjoiteltu joka päivä, ensin minuutteja ja sitten aikaa pidentämällä. Olohuone on ollut koirilta rajattua aluetta. Siten myös ihmisten kotona ollessa pentu on totutellut yksin olemiseen ja rauhoittumiseen.

Päivärytmi on ollut säännöllinen ja sellainen kuin se on normaalin työviikon aikana. Uusia asioita on kohdattu paljon, erilaisia ulkona liikkuvia ihmisiä, kävellen, pyöräillen, hiihtäen, lumilaudalla ja pulkalla matkaavia. Piippaavat liikennevalot ihmetyttivät kovasti. Metsässä liikutaan porukan mukana pennun tahtiin.  Pieni matka metsään mennessä onnistuu jo hihnassa. Luoksetuloa harjoitellaan joka päivä monenlaisissa tilanteissa. 

Namivinkki: Herkkua ovat kuivatut naudanmaksapalat. Keitä noin kilo naudanmaksaa 1h. Leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja levitä uunipellille. Paista 80 astetta luukku raollaan kunnes kuivahtavat. Ei tarvitse rutikuiviksi paahtaa. 

Sää on ollut leuto, joten me on oltu paljon ulkona tällä viikolla. Suursnautserista kasvaa suuri ja voimakas koira. Sen vuoksi selkeät sävelet alusta alkaen ovat tärkeitä. Ruoka ansaitaan sitä pyytämällä (istuminen, katsekontakti), samoin ovista kulkeminen, emäntä on pomo ja menee ensin. Pentua täytyy totuttaa myös hoitotoimin, koska aikuisena koira on jopa 45 kiloinen itsepäinen otus. Siinä vaiheessa kynsien väkisin leikkaaminen on melko mahdotonta. Kyntiä ja korvia hoidetaan, turkkia kammataan ja saksitaan mm. tassuista lumea keräävät karvat. Koira on hyvä totuttaa myös pöydällä seisomiseen, jotta myöhempi turkin trimmaus on helppoa. 

Pissaa tulee lorottamalla moneen paikkaan, joskus tuurilla osuu sanomalehdelle. Tehokas konsti siistiksi oppimiseen on pennun ulosvieminen jokaisen heräämisen, ruokailun ja leikkihetken jälkeen. Nopeus ja organisointi on tässä valttia, vaatteet on hyvä olla itsellä päällä ennen kuin pentu herää tai lopettaa syömisen. 
Ensimmäiset viikot ovat olleet opettavaisia sekä koiralle että emännälle. Omaa käytöstä tulee myös kovasti mietittyä ja verrattua mitä sillä vahvistaa ja mitä signaaleja antaa. 
Alku näyttää lupaavalta. Muutama viime yökin on nukuttu. Tavoitteena on kasvattaa tästä pennusta reipas ja tasapainoinen ystävä, jonka kanssa voi liikkua missä vaan ja harrastaa monenlaisia asioita.

Kolmas viikko uudessa kodissa, 9 viikkoa
Koira on saanut nimen. Itsenäisyyspäivänä tv:n ääressä välähti - sehän on Rokka. 

Uusia kokemuksia on jälleen hankittu...lukemaan opetellaan? Ei vaan ollaan Kypärämäessä emännän siskon luona käymässä. Ensimmäistä kertaa kyläreissulla, hyvin meni. Ei yhtään pissiä lattialle. 

Suursnautseri lintupongarina, seeprapeipot kiinnostavat. Lintujen häkin siivous on menossa. 

Yksinolon totuttelua on jatkettu. Emäntä häviää oven taakse, kilistelee avaimia ja vetelee toppatakkiaan päälle oudoissa tilanteissa, luulee hämäävänsä villasukissa ja pitkissä kalsareissa... 

Tällä viikolla ensimmäiset "oikeat" yksinolot. Olen pehmentänyt lähtöä on jättämällä keittiön lattialle herkkuja, joten koirat löytävät niitä eivätkä kiinnitä lähtööni huomiota. Kotiin tullessa molemmat koirat ovat olleet nukkumassa. Kotiin tulen koiria huomioimatta. Tämä on sen varmennusta, ettei eroahdistusta synny. MInulla oli silkkiterrieri (luoja paratkoon, miten hourahdinkaan mokoman otuksen ottamaan...), joka huusi ja vinkui kaiken yksinolonsa ajan, ei auttanut eroahdistusterapiat ja aivojen välittäjäainelääkitykset - koira oli niin sekaisin, että eläinlääkäri helpotti sen oloa lopullisesti. 

Ihan itse opeteltu asia on tavaroinen nappaaminen ja karkuun kipittäminen. Olen silloin huomioimatta ja vaivihkaa myöhemmin käyn vaihtamassa tavaran toiseen ettei jahdista muodostu kivaa leikkiä. Tässä on menossa vessapaperirulla.

Luoksetuloharjoituksia on jatkettu päivittäin. Ensimmäisiä kertoja kokeiltiin naksukoulutusta ja kepin kosketus oli jännää.

Joskus ulos lähtiessä tai siellä ollessa Rokka jämähtää paikoilleen ja on keksiminen keinoissa, miten liikkeelle jälleen lähdetään. Hihnassa kävely onnistuu ajoittain oikein hyvin. Liian lujassa vauhdissa pysähdyn heti paikoilleni, jotta Rokka ei opi vetämään. Vain löysällä hihnalla edetään. Ohikulkijoihin, sekä ihmisiin että toisiin koiriin, Rokka on suhtautunut rauhallisesti. Se vaan katselee kiinnostuneesti muita kulkijoita.

Olen ulkoiluttanut molempia koiria vuorollaan, jotta oppivat myös yksinoloa ilman koirakaveria.

Minulla on ruokailuhuoneen päädyssa vanha puusänky, jossa koirat saavat makoilla. Rokka osaa kivasti myös rauhoittua leikin lomassa, ei onneksi mikään turhan hötky kaveri. Luonnetta kuitenkin löytyy. Se opettelee itsensä hallintaa, sillä välillä päristelee minulle tosi vihaisesti. Pitelen sitä paikoillaan ja rauhoittelen. Se ei vielä tiedä, että emännälle ei yhtään uhitella...minä olen pomo. 

Koirasta kasvoi kaikkien lasten puolustaja ja pelastajakoira